Blogi

Koskaan ei ole myöhäistä oppia vuorovaikutuksen taitoja

Jaana Ylönen
Entäpä jos läheisten ja ammattihenkilöstön yrityksistä huolimatta asiakas ei vuorovaikutuksesta ja itsensä ilmaisemisesta innostu tai hänellä ei ole riittävästi taitoa ilmaista itseään. On arka tai araksi ohjattu, palveltu ja palvelua vastaanottavaksi tuettu. Honkalampi_blogi_kieli

Tämän tarinan innoittaja, olkoon hänet nimetty nyt Petteriksi, oli ollut jo useita vuosia palvelukodin asukkaana. Vuodesta toiseen häntä oli houkuteltu ilmaisemaan itseään, tarjottu mahdollisuuksia valita ja vaikuttaa omaa arkeaan koskeviin asioihin, kuljetettu kädestä pitäen arkisesta puuhasta tai paikasta toiseen. Tämän kaiken keskellä Petteri oli rauhallisen tyytyväinen, kärsivällinen, äänettömästi ja eleettömästi asioihin suhtautuva mies. Tällä huomaamattomalla käyttäytymisellään Petterillä oli riski jäädä sivuutetuksi oman elämänsä tapahtumista ja mahdollisuuksista.

Löytyi oikeasti innostava ja motivoiva asia - musiikki.  

Miten sitten kävikään? Syksyllä 2017 palvelukodissa toteutettiin henkilökunnalle ohjausta PRT-menetelmään (puheen vahvistamisen menetelmä). Henkilökunta toivoi yhteistä pohdintaa, miten Petterin taitoja saataisiin esille ja miten häntä innostettaisiin vuorovaikutukseen. Varovainen ajatus oli, jos vaikka saataisiin lisättyä katsekontaktia. Eräällä ohjauskerralla työntekijät ottivat esille tyynyn - ei mitään tavallista sellaista, vaan moniaistisesti musiikkia ja värinää tuottavan. Tiedettiin, että Petterin kodissa oli kuunneltu iskelmämusiikkia ja asetettiin ensimmäiseksi soimaan Jätkänhumppa. Ja jätkähän humppasi. Syntyi ääni, syntyi liike ja sydämet sulattava hymy. Mitä ihmettä tapahtui?

Löytyi oikeasti innostava ja motivoiva asia - musiikki. Usein myös erilaiset vahvennetut aistimukset voivat lisätä koetun merkitystä, ja tässä mukana oli värinä. Kun löytyy riittävän innostava toiminta, syntyy halu jatkaa, pyytää lisää tavalla tai toisella. Syntyy halu olla vuorovaikutuksessa ja vaikuttaa. Tyyny oli vain väline vuorovaikutuksen innostamiseen, mutta toi mukanaan oivalluksen: kun ilmaisen itseäni katseella, eleellä tai äänellä alkaa tapahtua juuri niitä asioita, mitä toivoinkin. Oivallus alkaa yleistyä vähitellen toimintatavaksi erilaisiin tilanteisiin ja johtaa onnistumisten kierteeseen niin vuorovaikutuksessa kuin muissakin toiminnoissa. Työntekijöiden näkökulmasta kokemus oli tärkeä muistuttaja siitä, ettei ikinä kannata luovuttaa ja että taitoja voi kehittää kaikenikäisillä. Ratkaisun avaimet löytyvät usein ihan läheltä; sinnikkyydestä, halusta kokeilla vielä jotakin uutta ja pienistä toimintatapojen muutoksesta. Työntekijöiden hyödyntämä menetelmä sisälsi henkilöä motivoivan puuhan havaitsemisen, pienimmänkin vuorovaikutusaloitteen huomaamisen sekä katsekontaktin ja puheyritysten vahvistamisen.

PRT-ohjannan toteutus aikuisasiakkaiden parissa on tehnyt näkyväksi sen, ettei koskaan ole liian myöhäistä harjoitella vuorovaikutuksen taitoja. 

Tällä hetkellä Petteri osoittelee sormella haluamiaan asioita - kahvi on tärkeä. Hän käyttää katsekontaktia ja ääntelee. Petteri sanoo selkeästi "ottaa, Petteri ottaa" halutessaan jotakin. Palvelukodin sosiaalisissa tilanteissa hän käyttää ääntä niin voimakkaasti, että asuinkumppanit ovat kysyneet, miksi hän huutaa niin paljon. Työntekijät ovat todenneet Petterin äänen mahtuvan oikein hyvin käytettävissä olevaan ilmatilaan. Ääntä on toivottu ja kaivattu. Nyt se mahdollistetaan.

PRT-ohjannan toteutus aikuisasiakkaiden parissa on tehnyt näkyväksi sen, ettei koskaan ole liian myöhäistä harjoitella vuorovaikutuksen taitoja. Ilo ja palkitsevuus siitä, että saa itsensä ymmärretyksi on jokaiselle tärkeää. Koivikko ja Autti-Rämö (2006) ovat todenneet aikuisten kuntoutuksen päämäärien liittyvän enemmän mm. käyttämättömien voimavarojen tunnistamiseen ja joskus myös unohtuneiden taitojen uudelleen löytämiseen - tämä pätee myös itsensä ilmaisun kohdalla.

Uspenski (1989) kuvaa kirjassaan Fedja-setä, kissa ja koira puhumaan oppimisen merkitystä näin: "Sitä oppi sanan sieltä, toisen täältä. - -. Siinä sitä oppi. Nyt ei ilman pärjäisikään. Heti joutuisi ties mihin, minusta tehtäisiin lakki, tai vaikka talja lattialle." Puhuttu tai ei-puhuttu kieli antaa avaimet vuorovaikutukseen ja mahdollistaa oman näköisen elämän suunnittelun sekä toteutumisen. Petterillä on nyt yksi keino vaikuttaa omaan elämäänsä. Mikä mahdollistaisi sen, että kaikilla vammaisilla tai vammautuneilla henkilöillä olisi sama tilanne?

Jaana Ylönen on varhaiskasvatuksen ohjaaja ja yksikön vastaava Perheperustaisen kuntoutuksen kehittämiskeskuksesssa 



Jaa kirjoitus

Seuraa kirjoituksia

Tilaa rss Tilaa rss-syöte
 

Kirjoita uusi kommentti:

Nimimerkki


Kommentti

Luemme kaikki kommentit ja tarkastamme ne yksitellen ennen niiden julkaisua.




Takaisin