Blogi

Puhevammaisten osallisuus ja itsemääräämisoikeus kehittämisen haasteena

Erkki Piironen
Oletko koskaan miettinyt, miltä tuntuisi, jos menettäisit yhtäkkiä kykysi puhua? Tai jos kykysi ymmärtää ja hahmottaa ympäristöäsi muuttuisi? Honkalampi-säätiö_kommunikaatio_kuvat

Miten kertoisit tuossa tilanteessa ajatuksistasi, toiveistasi tai mielipiteistäsi? Miltä tuntuisi, jos sinua hoidettaisiin tai kohdeltaisiin asiakastilanteessa kuin mitään ymmärtämätöntä esinettä? Ja sinulle tehtäisiin asioita, joita sinä et haluaisi ja sinun puolestasi puhuttaisiin asioita, jotka eivät vastaisi omia mielipiteitäsi tai ajatuksiasi?

Tämä on valitettavasti totta monelle puhevammaiselle henkilölle tänäkin päivänä. Tästä on pitkä matka siihen tilanteeseen, jota YK:n vammaissopimuksella perään kuulutetaan - tilanteeseen, jossa jokaisen oikeus osallisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen toteutuu.

Hyvin suuren haasteen osallisuuden ja itsemääräämisoikeuden toteutumiselle asettavat kommunikoinnin pulmat. Se on alue, jota tunnemme huonosti ja johon liittyy kielteisiä asenteita. Vammaisen henkilön kohtaamiseen liittyy myös hoivakulttuurimme historiasta nousevia toimintakäytäntöjä. Perinteinen tapamme suhtautua vammaiseen henkilöön lähtee hoivasta, jossa pyrimme vilpittömästi hyvään, tekemällä asioita ja ratkaisuja vammaisen henkilön puolesta ja ennalta ehkäisemällä riskejä ja vaaroja. Näin tekemällä ja toimimalla itseasiassa vaikeutamme puhevammaisen henkilön osallisuutta ja itsemääräämisoikeuden toteutumista.
 

Myös pelko kohdata henkilö, joka kommunikoi poikkeavalla tavalla, on rajoittava tekijä. 


Myös pelko kohdata henkilö, joka kommunikoi poikkeavalla tavalla, on rajoittava tekijä. Kommunikointitilanteessa meille riittää se, että puhevammainen henkilö ymmärtää mitä puhumme hänelle, mutta jätämme huomiotta vammaisen henkilön omat mielipiteet tai tarpeet. Kohtaaminen on nopea ja pelko ajaa meidät tilanteesta pois.

Puhevammaiselta henkilöltä vaaditaan rohkeutta ja vahvaa itsetuntoa, että hän uskaltaa lähteä vuorovaikutustilanteisiin kommunikoinnin tukipalvelujen välineillä ja materiaaleilla apuvälineillä. Emme ole valmiita ottamaan vastaan viestejä, jotka meille lähetetään esimerkiksi kuvien, syntetisaattorin tai vaikka tulkin välityksellä. Elämme vielä sellaisessa toimintakulttuurissa, jossa aito vuorovaikutus puhevammaisen henkilön kanssa on satunnaista. Luontevan kommunikoinnin esteitä on puolin ja toisin.


Mitä me tarvitsemme tässä tilanteessa, että asiat lähtisivät muuttumaan paremmin osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta tukeviksi?


Se on selvää, että toimintakulttuurin muutoksen tarve on suuri ja se vaatii aikaa. Mutta on myös selvää, että se ei tapahdu itsestään ja se tarvitsee toteutuakseen suunnitelmia ja toteuttajia.
Tarvitsemme tietoa ja ohjausta kommunikoinnin tukipalveluista niille henkilöille, jotka näitä palveluita käyttävät ja niistä hyötyvät. Tarvitsemme sujuvia ja nopeita palveluprosesseja, joiden kautta apua ja apuvälineitä tarvitsevat henkilöt saavat tarvitsemansa apuvälineen, ohjauksen ja riittävän käytönaikaisen tuen. Tarvitsemme tietoa ja ohjausta kaikille meille puhevammaisuudesta ja kommunikoinnin pulmista, osataksemme kohdata oikein henkilön, joka tukeutuu omassa kommunikoinnissaan johonkin apuvälineeseen tai menetelmää. Meidän tulee rohkaista ja kannustaa puhevammaisia henkilöitä käyttämään omaa viestinnän välinettä tai menetelmää vuorovaikutustilanteissa, että oppisimme kohtaamaan puhevammaisen henkilön tasavertaisena kumppanina.
Erkki Piironen (KM)  on Honkalampi-säätiön hankekoordinaattori

Jaa kirjoitus

Seuraa kirjoituksia

Tilaa rss Tilaa rss-syöte
 

Kirjoita uusi kommentti:

Nimimerkki


Kommentti

Luemme kaikki kommentit ja tarkastamme ne yksitellen ennen niiden julkaisua.




Takaisin